1/14

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Ruotsalaiset korkeakoulut linjaorganisaation pauloissa

    Naapurimaassa kvartaalin tulokset heijastuvat jo kurssien suunnitteluun ja arvosteluihin.

    Linjaorganisaation toteuttaminen merkitsee ylhäältä käsin johtamista ja autonomian vähenemistä — ainakin Ruotsin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Jan-Erik Gustafsson, dosentti ja Statstjänstemannaförbundetin luottamusmies Kungliga Tekniska Högskolanista (KTH) kertoo esimerkin omalta osastoltaan.

    — Juhannuksen jälkeen työntekijöille tiedotettiin organisaatiouudistuksesta. Se toteutettiin ensimmäinen heinäkuuta, juuri ennen kesälomia.

    Lähes samoin kävi Mittuniversitetissä, jonka kampukset sijaitsevat Östersundissa, Sundsvallissa ja Härnösandissa. Siellä Ingrid Leo toimii espanjan kielen lehtorina.

    — Puolitoista vuotta sitten yliopistonjohto leikkasi rajusti budjettia. Vuonna 2013 päätettiin Härnösandin kampuksen lopettamisesta 2014 aikana. Se oli kova isku kaupungille. Myös osa henkilöstöstä protestoi, toiset olivat tyytyväisiä. Sundsvall on suurempi ja elinvoimaisempi kampus, hän kertoo.

    Vaikenemisen kulttuuri

    Osaston kokouksissa käyttää osastopäällikkö eniten puheenvuoroja. Ketkä osallistuvat keskusteluihin, vaihtelee.

    — Määräaikaisissa työsuhteissa olevat sanovat kokouksissa harvoin mitään, joko he eivät halua tai uskalla. Jotkut kommentoivat asioita kokouksien jälkeen, Ingrid Leo kertoo.

    Varsinkin pienemmissä korkeakouluissa vallitsee vaikenemisen kulttuuri.

    Lehtori Lars Ekstrand Gävlen korkeakoulusta kertoo, että kollegojen kesken ei koskaan puhuta mitään tärkeää tai käydä kriittistä keskustelua osaston toiminnasta.

    — Kahvihuoneen pöydälle joku nimetön henkilö laittaa joskus korkeakoulua käsitteleviä kriittisiä sanomalehtiartikkeleita.

    Professorin irtisanominen

    Gävlen korkeakoulun rehtori edellytti henkilöstön osallistuttavan ryhmäkoulutus-internaattiin. Sen tarkoituksena oli valaa me-henkeä ja yksimielisyyttä. Kirjallisuuden professori Michael Gustavsson oli yksi niistä, jotka kieltäytyivät lähtemästä kurssille. Tämä sekä hänen kriittiset artikkelinsa sanomalehdissä kostautuivat myöhemmin: hänet irtisanottiin syksyllä 2012. Syy: opettajakoulutuksen kirjallisuuskurssien tappiollisuus. Todellisuudessa tulot ja menot kirjattiin laitoksen kirjanpidossa eri tileille. Näin saatiin alijäämä. Nyt kirjallisuudenluentoja pitävät tilapäiset luennoitsijat.

    Kun Högskolan i Dalarna julisti kirjallisuuden professorinviran auki, Michael Gustavsson haki sitä. Ulkopuoliset asiantuntijat asettivat Gustavsonin ensimmäiseksi hänen akateemisten ansioittensa perusteella. Työpaikkahaastattelu meni hyvin. Tilanne vaikutti lupaavalta. Parin viikon kuluttua rehtori ilmoitti, ettei virkaa täytetä huonon taloudellisen tilanteen takia.

    Gustavsson sanoo saaneensa ammatinharjoittamiskielon.

    — Jos haen työtä akateemisen maailman ulkopuolelta, se vaikuttaa hieman oudolta. Professori titteli on rasite tällä hetkellä työmarkkinoilla.

    Parhaillaan hän etsii rahoitusta tutkimusprojekteihinsa.

    Näin ikävästi asiat eivät ole joka puolella. Lehtori Elisabeth Elgán on työskennellyt Södertörnin korkeakoulussa ennen Tukholman yliopistoon siirtymistä.

    — Pienessä korkeakoulussa olin lojaali johtoa kohtaan. Tukholman yliopisto on suurempi. Lojaalisuus kohdistuu omaan osastoon. Luulen opettajien ja tutkijoiden voivan vapaasti arvostella yliopistoa ja sen johtoa, jos haluavat.

    Työtehtävät lisääntyneet

    Pitkään työskennelleet kertovat yliopistojen työmäärän lisääntyneen viime vuosina. Linjaorganisaation toteuttaminen on poistanut lähes koko hallinnollisen henkilöstön. Opettajat hoitavat ne työt opetuksen ja seminaaritöiden ohjauksien lomassa. Jäljellä oleva hallinnollinen henkilöstö työskentelee tiedekunnan kansliassa.

    Erilaisten kurssien tarjonta on monipuolistunut ja lisääntynyt. Mittuniversitetissa on paljon etäkursseja. Niiden sisällön pitää olla hakijoita kiinnostava.

    — Etäopetuksen valmistelu vie enemmän aikaa ja siitä saa vähemmän palautetta kuin normaalista opetuksesta. Näin on ainakin kielten kohdalla. Espanjan kielen online-tentin ohjelmoiminen vie minulta viisi tuntia. Tavallisen tentin laadin vartissa, Ingrid Leo sanoo.

    Kilpailu ja opetuksen taso

    Kurssien määrä opettajaa kohden on kasvanut kaikkialla ja kilpailu opiskelijoista on kovaa. Jos kurssille tulee vähän opiskelijoita ja opettaja käyttää siihen liian monta tuntia siihen, tulee tappiota. Osaston neljännesvuosiraportissa alijäämä on kirjoitettu punaisella. Se on varoitus. Opettajan on suunniteltava kurssi uudelleen, vähennettävä opetusta ja kustannuksia, professori Dick Urban Vestbro KTH:ta selvittää.

    Hän luulee, että osa opettajista päästää tenteistä opiskelijoita läpi, vaikka heidät pitäisi hylätä. Näin opettaja takaa osaston tulot ja säilyttää työpaikkansa. Laadunvalvonta on heikentynyt.

    Muutama vuosi sitten Lars Ekstrand julkaisi Gefle Dagbladetissa ilkikurisen artikkelin, jossa hän kirjoitti opettajan joutuvan hyväksymään kaikenlaisten opiskelijoiden tenttejä osaston talouden pelastamiseksi.

    — Sain osakseni suurta kunnioitusta. Mutta kaikki halusivat olla anonyymeja, eikä kukaan ei uskaltanut puolustaa minua julkisesti.

    Oma tutkimus

    Valtion myöntämät määrärahat yliopistojen perustutkimusta varten ovat vähäiset. Suurin osa rahoituksesta tulee ulkopuolelta. KTH tekee paljon yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Professori ja pari nuorta tutkijaa hakevat yhdessä projekteihinsa rahaa. Yksi hakemus 15:sta hyväksytään, Jan-Erik Gustafsson sanoo.

    — Tämä työvoiman tuhlausta. Professorien pääasiallinen tehtävä on tehdä tutkimustyötä, eikä hakea rahoitusta, Dick Urban Vestbro lisää.

    Periaatteessa omaa tutkimustyötä pitäisi voida tehdä työaikana.

    Kontakti opiskelijoiden kanssa on tiiviimpää ja nopeampaa kuin aikaisemmin. He vaativat välitöntä vastausta, Elisabeth Elgŕn sanoo.

    Mittuniversitetista Ingrid Leo kertoo käyttävänsä vapaa-aikansa tutkimustyöhön. Kunnollista lomaa hänellä ei ole pitänyt vuosiin. Gävlen korkeakoulun johto uskoo, että tutkimustyötä tehdään opetuksesta yli jäävällä ajalla, Lars Ekstrand sanoo.

    Mihin suuntaan ruotsalainen korkeakoulutus on menossa? Onko kipuraja jo ylitetty?

    teksti Kerttu Jokela

    • Painetussa lehdessä sivu 42