Tutkimus ei ole pikajuoksua

Tieteen tekeminen on akatemiaprofessori Markku Kulmalan mielestä maratonjuoksua. Geotieteiden alan maailman viitatuin tutkija saa nykyään toppuutella nuorempia tutkijoita liiasta uhrautumisesta tutkimukselle — muutakin elämää pitää olla.

Oli aika, jolloin nuori tutkija Kulmala itsekin paiskoi käsittämättömiä 3500 tunnin vuosityöaikoja. Uusi tieteenala imi mennessään eikä kelloja katsottu. Lisensiaattiopintoja harjoittanut Kulmala oli paikalla, kun professori Taisto Raunemaa 1980-luvun alkupuolella etsi hiukkasmallintajaa. Tutkittavaa on riittänyt ja riittää ilmakehän aerosolihiukkasten synty- ja kasvuilmiöiden sekä hiukkasten, pilvien ja ilmaston vuorovaikutusten selvittämisessä. Nyt Kulmala on näiden alojen johtava tutkija maailmassa.

Markku Kulmala on julkaissut yli 650 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua, joista kahdeksan on ilmestynyt Nature-lehdessä, 11 Science-lehdessä ja kuusi Physical Review Letters -lehdessä.

Tiedemaailman viittauksia seuraava Thomson ISI on listannut Kulmalan geotieteiden alan viitatuimmaksi tutkijaksi. Sitaatiomäärä on syntynyt 294 tutkimuksesta, joihin on viitattu tämän vuoden alun tietojen mukaan kaikkiaan 7674 kertaa.

Professoriliitto valitsi akatemiaprofessori Markku Kulmalan Vuoden Professoriksi 2012. Valinta julkistettiin Communicatio Academica -tapahtumassa Oulussa 13. tammikuuta.

Tieteessä ei ole pikavoittoja

Huippututkijan menestyksen pohjana on pitkäjänteinen työ.

— Ennen kuin tieteessä pystyy saamaan jotain aikaan, pitää olla vahva pohja. Pikavoittoja ei tule tavoitella.

Kulmalan ja hänen tutkimusryhmänsä saavutusten tärkeänä perustana on ainutlaatuiset, pitkät mittaussarjat. Pienhiukkasten määrien mittaukset aloitettiin 1990-luvun alussa Värriön tutkimusasemalla Sallassa ja jatkettiin sittemmin Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella. Tärkeä yhteistyö metsäekologian professori Pertti Harin kanssa oli käynnistynyt jo 1980-luvun lopulla.

Helsingin yliopiston Siltavuorenpenkereen vanhan rakennuksen kellarissa sijainneessa laboratoriossa aerosolitutkijoiden joukko analysoi mittaustuloksia. Uusi tutkimusala alkoi vakiintua ja kaukonäköisesti vuonna 1994 Tieteentekijöiden liitto (tuolloin nimeltään Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liitto KATL) palkitsi nuoren dynaamisen dosentin vuotuisella tunnustuspalkinnollaan.

Fysiikan laitos on sittemmin siirtynyt Kumpulaan ja kenttämittausasemista on vähitellen kasvanut SMEAR-asemien maailmanlaajuinen verkosto. Uusia asemia on tulossa muun muassa Kiinan Nankingiin sekä Tarton lähelle Viroon. Maailman monipuolisimmat asemat ovat Kulmalan mielestä edelleen Helsingin yliopiston Hyytiälä sekä Ilmatieteen laitoksen Pallas-Sodankylää.

Viime vuosina Kulmalan tutkimusryhmästä on kasvanut Euroopan suurin ilmakehän aerosoleja tutkiva ryhmä. Hän pitää tämän suomalaisen huippututkimuksen onnena sitä, että maailman johtavassa tiedemaassa Yhdysvalloissa tutkimusrahoitus ei suosi pitkäaikaisia mittauksia. Siellä tällaista puuhaa pidetään viranomaistyönä.

Monitieteisyys punaisena lankana

Monitieteisyys ja tieteiden rajapintojen ylittäminen ovat olleet Kulmalan tutkimustyön punaisena lankana koko uran ajan. Ympäristöfysiikan ja ilmastonmuutoksen tutkimus kytkeytyy maapallolla lähes kaikkeen.

— Taustalla on palava maapallo -ajatus. Ilmastonmuutos, epidemiat, terveys, vedensaanti, biodiversiteetti, kaikki liittyvät toisiinsa.

Yksi maa ja yksi tieteenala eivät pysty näitä kaikkia ratkaisemaan, siksi tarvitaan koko ajan uusia avauksia ja ennakkoluulottomuutta. Akatemiaprofessori Kulmalan mielestä ratkaisut löytyvät parhaiten eri tieteenalojen yhteistyöllä. Kulmalan yli sadan hengen tutkimusryhmissä on tutkijoita fysiikan, biologian, kasvatustieteen, sosiaalitieteiden, oikeustieteen, historian, lääketieteen, metsäekologian, kemian ja meteorologian aloilta. Hän toivoo, että ympäristöteemat herättäisivät nykyistä enemmän kiinnostusta myös yhteiskuntatieteilijöiden parissa.

Monitieteisyys näkyy Kulmalan vetämissä huippuyksiköissä ja tutkijakouluissa. Hän on johtanut kolmea suomalaista huippuyksikköä. Lisäksi hänellä on koordinointivastuu kahdesta pohjoismaisesta huippuyksiköstä, suuresta EU:n tutkimusprojektista, kahdesta kotimaisesta ja yhdestä pohjoismaisesta tutkijakoulusta.

Tieteen rahoitus takaisin nousu-uralle

Monitieteisyyttä korostetaan usein juhlapuheiden tasolla, mutta Kulmala harmittelee sitä, että rahoituspäätöksissä se edelleen liian usein solahtaa tieteenalojen rajojen väliin.

— Vuosien varrella olen huomannut, että aidosti monitieteistä hanketta on vaikea saada läpi. Uudet avaukset ja niiden läpisaaminen edellyttävät yhä parempaa eri tieteenalojen kielten opettelua.

Kulmalan oma tutkimusala on jo lyönyt itsensä niin läpi, että sen rahoitustilanne on kohtuullisen hyvä. Mutta pitkäjänteisempää sekin voisi olla. Hänen ryhmänsä rahoituksesta 80 prosenttia tulee ulkopuolisista lähteistä.

Tärkein rahoittaja vuosien varrella on ollut Suomen Akatemia. Kulmala pitää sen budjettiin tehtyjä leikkauksia todella lyhytnäköisenä touhuna. Tutkimukselta ei tulisi viedä mitään — ei edes taloudellisesti tiukkoina aikoina.

Yliopistojen uutta rahoitusmallia Kulmala pitää hyvänä askeleena oikeaan suuntaan. Julkaisujen määrällä ja kansainvälisyydellä on aiempaa suurempi painoarvo.

— Input-rahan määrä on kuitenkin se, joka viime kädessä ratkaisee. Kaikkein tärkeintä olisi saada yliopistojen ja tieteen rahoitus takaisin nousu-uralle.

Päättäjien ja tutkijoiden yhteistyö

Huikeiden tieteellisten ansioiden lisäksi Professoriliitto arvosti Vuoden Professorin valinnassa Markku Kulmalan monipuolisuutta. Hän popularisoi tieteenalansa tärkeitä kysymyksiä, vaikuttaa näkyvästi yhteiskunnassa ja tieteellisissä seuroissa, kehittää opetusta ja kantaa vastuuta tiedehallinnosta.

Kulmala pitää yliopistojen kolmatta tehtävää ja yhteiskunnallista vaikuttamista olennaisena osana professorin työtä. Viime vuoden lopulla hänet valittiin suomalaisen Ilmastopaneelin puheenjohtajaksi. Tämän ympäristöministeriön asettaman paneelin tarkoituksena on antaa neuvoja Suomen ilmastopolitiikan valmisteluun ja toimeenpanoon. Paneelin ensimmäinen kokous oli juuri ennen joulua.

— Suomessa ei harjoiteta ollenkaan liikaa poliittisten päättäjien ja tutkijoiden yhteistyötä. Siitä tulee saada säännönmukaisempaa ja selkeämpää. Ilmastopaneeli on tästä yksi konkreettinen ilmentymä.

Paneeliin on koottu eri alojen asiantuntijoita, virkamiehiä ja poliitikkoja.

— Ensimmäisessä kokouksessa tunnelma oli erittäin innostunut ja on nähtävissä, että erilaiset rajapinnat tulevat ylittymään paneelin työskentelyssä.

Perhetyö tutkimuksen vastapainona

Kun toimittaja jo kasaa muistiinpanovälineitään, Markku Kulmala haluaa vielä nostaa esille harrastukset ja tutkimustyön vastapainon tärkeyden.

— Työstä irrottautuminen ei ole mikään helppo nakki. Monet uupuvat, jos ei ole riittäviä taukoja. Tieteen teosta täysin erottuva harrastus auttaa jaksamisessa.

Kulmala kieltää tutkimusryhmänsä ihmisiä tekemästä liikaa töitä. Hän itse pyhittää viikonloput ja loma-ajat perheelle. Lisäksi ajatukset poissa tieteenteosta pitää avioliitto- ja perhetyö, jota Kulmala on harrastanut vaimonsa kanssa jo kymmenen vuoden ajan. Tämä vie nykyisin noin 15 tuntia viikossa. Kymmenen vuoden aikana vertaistuen kysyntä ei ole ainakaan osoittanut vähentymisen merkkejä.

— Yhteinen harrastus lähentää perhettä ja auttaa ymmärtämään oman parisuhteen dynamiikkaa. Vertaistuki auttaa siihen, että pariskunnat ja perheet voivat päästä vaikeuksissaan eteenpäin.

Tärkeää työn vastapainoa on myös puuhastelu lapsenlapsen kanssa, joita 53-vuotiaalle Kulmalalle on siunaantunut jo neljä. Nämä kaikki ovat esikoispojan jälkeläisiä eli jos kaksi tytärtä saa jälkikasvua yhtä paljon, puuhaa ja tutkimustyön vastapainoa riittää myös jatkossa.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24