Hyödyn aikakauden tiede
Nyt puhutaan paljon tieteen hyödystä,
innovaatioista, tuloksista.
Tieteellä on kuitenkin myös itseisarvonsa.
Miksi perustutkimuksen
asemaa pitää puolustella? Näihin
teemoihin keskittyi Communicatio
Academica -tapahtuma.
Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton
Communicatio Academica -tapahtuma
palasi tammikuussa juurilleen. Avauspuheenvuoron
pitänyt Professoriliiton
puheenjohtaja Maarit Valo kertoi, että
ensimmäinen vastaava tapahtuma pidettiin juuri Oulussa
vuonna 1984. Idean isänä voidaan pitää oululaista
professoria Pekka Vuoriaa, joka vaikutti aktiivisesti
Professoriliiton toiminnassa 1980-luvun alkupuolella.
Nyt tapahtuman teemana oli Hyödyn aikakauden
tiede.
— Mitä hyötyä meistä on ja mitä tulisi olla? Ovatko
jotkin tieteenalat hyödyllisempiä kuin jotkut toiset,
Valo kuvasi päivän teemaa.
Hän totesi, että liittojen järjestämä vuoden alun
virkistyspäivä tai virikepäivä on myös juhlapäivä, sillä
Professoriliitto julkistaa Vuoden Professorin. Heistä
ensimmäinen julkistettiin juuri tuolloin ensimmäisessä
Communicatio Academicassa vuonna 1984.
Vuoden Professori on akatemiaprofessori Markku
Kulmala (ks. juttu) Helsingin yliopistossa aerosoli-
ja ympäristöfysiikan professorina toimiva Kulmala
korosti puheenvuorossaan perustutkimuksen
merkitystä.
— Perustutkimusta eivät tee muut kuin professorit
ja tieteentekijät. Sitä ei tehdä BB-taloissa eikä
muissa julkisuuspaikoissa.
Kulmalan puheenvuoron jälkeen Oulun yliopiston
rehtori Lauri Lajunen toi tapahtumaan tervehdyksen.
Hän tähdensi Oulun yliopiston merkittävää hyötyä
omalle ympäristölleen. Oulun alue pitää kärkipaikkaa,
kun verrataan tutkimus- ja kehitystoiminnan
jakautumista seutukunnittain.
Uudet ajatukset eivät noudata ohjekirjaa
Tieteen hyötyä on korostettu vuosisatojen saatossa aiemminkin.
Tätä teemaa tarkasteli puheenvuorossaan
Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori
Petteri Pietikäinen. Ensimmäinen hyödyn aikakausi oli 1740—1760 -luvuilla Ruotsissa. Tänä valistuksen
aikana yliopiston tehtävänä oli tukea valtiota ja sen
päämääriä. Säädyt halusivat suitsia sitä, mitä Turun
Akatemiassa tutkitaan ja opetetaan. Hyödyllinen tieto
oli tärkeää ja tällaisena tieteenalana pidettiin mm.
kotiseutututkimusta. Taloustiede alkoi syntyä ja Turun
Akatemiaan perustettiin taloustieteen professuuri
— samalla lopetettiin kaunopuheisuuden professuuri
—Pietikäinen piti hyvin keskeisenä skottivalistuksen
aikaa. Hume, Smith, Ferguson, Watt uskoivat
edistykseen ja tieteen merkitykseen. He pitivät materiaalisen
edistymisen ohella tärkeänä moraalista
edistymistä ja säällisiä olosuhteita kaikille ihmisille.
Skottivalituksen suomalaisena edustajana voidaan
pitää Antti Chydeniusta, joka sai kuvansakin markka-
ajan viimeisen setelisarjan suurimpaan eli 1000
markan seteliin.
Itsenäisen Suomen alkutaipaleella poliittinen johto
koostui usein professoreista. Professorit vaihtoivat
kuvainnollisesti ministerin hatun päähänsä kiiruhtaessaan
Senaatintorin poikki yliopiston päärakennuksesta
valtioneuvoston linnaan. Vuonna 1918 pääministeri
Juha Vennola totesi: Suomi tarvitsee tiedettä,
”joka ei yltäkylläisenä vetäydy omaan kuoreensa,
vaan joka korkeimmaksi päämääräkseen asettaa yhteiskunnan
tarpeet”.
Lopuksi Pietikäinen arvioi nykyistä hyödyn aikakautta,
joka korostaa tuottavuutta ja kilpailukykyä.
Innovaatioideologia on vallannut alaa ja perustutkimuksella
on tarve puolustella olemassaoloaan.
— Voidaan kysyä, yhdistyykö meillä nyt itäsaksalainen
viranomaisajattelu neuvostoliittolaiseen suunnitelmatalouteen?
Uudet ajatukset eivät kuitenkaan
synny ohjekirjan mukaan, muistutti professori Pietikäinen.
Tieteen arvoa pitää puolustella
Ylijohtaja Riitta Mustonen Suomen Akatemiasta puhui
hyödystä ja tieteen itseisarvosta perustutkimusta
rahoittavan organisaation näkökulmasta. Tieteellinen
tutkimus ei ole enää arvo sinänsä, vaan sitä pitää puolustella.
— Innovaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että
mitään parasta innovaatiojärjestelmää ei ole olemassa.
Sellaista ei synny poppakonsteilla eikä siitä voi
tehdä käsikirjaa, hän muistutti aluksi.
Kaksi eri ministeriöitä laatii tutkimus- ja innovaatiopoliittiset
toimintaohjelmat tämän vuoden loppuun
mennessä. OKM:n johdolla valmistellaan tiedepoliittinen
toimintaohjelma, jonka pohjana on mm.
tänä vuonna valmistuva Suomen Akatemian tieteen
tila ja taso -raportti. TEM:n johdolla laaditaan samalla
aikataululla innovaatiopoliittinen toimintaohjelma.
Myöhemmin ohjelmat yhdistetään ja kirjataan osaksi
hallitusohjelman puolivälin tarkistetta keväällä 2013.
— Olisiko ohjelmat pitänyt valmistella yhdessä,
kysyi Mustonen ja jätti arvelun ilmaan.
Tutkimuksen vaikuttavuuden osoittamisen vaade
on ollut jo pitkään tiedepoliittisella agendalla. Tätä
tarkoitusta varten Akatemia ja Tekes ovat toteuttaneet
VINDI-hankkeen, jossa tunnistettiin tutkimus-,
kehitys- ja innovaatiotoiminnan vaikuttavuuden
kannalta keskeisiä ilmiöitä ja niihin liittyviä indikaattoreita.
— Työ oli mielenkiintoista, mutta äärimmäisen
vaikeaa. Mitkä indikaattorit ovat ja mihin niitä verrataan?
Hyvän tasapuolisen mittarin kehittäminen ei
ole yksinkertaista. Hyötyä ei pysty ennustamaan, kun
rahoituspäätöksiä tehdään.
Lopuksi Mustonen muistutti, että vapaa tutkimus
on edelleen Akatemian suurin rahoitusmuoto.
Tieteen haaste on löytää oikeat kysymykset
Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamies
Mikko Kosonen puhui tieteen hyödystä yhteiskunnalle
ja elinkeinoelämälle. Hänen mielestään
hyödyn käsite sopii huonosti tutkimuksen suuntaamiseen.
Kosonen katsoi, että me elämme keskellä vuosisataista
paradigman muutosta: teollisen ajan ajatusmalleista
ja rakenteista ollaan siirtymässä ihmislähtöiseen
palveluparadigmaan. Elämme myös murrosaikaa,
jossa luonnonvarojen käytön hallinta edellyttää
resurssi- ja osaamistalouden yhdistymistä uudella
tavalla.
— Tieteen haaste on nyt oikeiden kysymysten löytäminen.
Vähän kärjistäen voisi sanoa, että tiede liian
helposti tuppaa ohjaamaan kapeampiin ja vähemmän
relevantteihin teemoihin. Vaikeammin taklattavampaa
ilmiölähtöistä tutkimusta tarvittaisiin enemmän.
Yliopistoissa ei tehdä konsulttityötä
Professori Markku Sotarauta Tampereen yliopistosta
tarkasteli yliopistojen ja tieteen alueellista hyötyä.
Sotarauta toimii Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun
johtajana.
Sotarauta painotti aluksi, että yliopistot, tieteenalat
ja alueet ovat erilaisia.
— Ei siis ole yhtä yleispätevää mallia siitä, miten
yliopisto vaikuttaa ympäristönsä kehitykseen.
Pari vuotta sitten tehdyssä Suomen innovaatiojärjestelmän
kansainvälisessä arviossa kysyttiin yritysten
edustajilta, mistä saatte uudet ideat. Tärkein lähde
oli asiakas. 20 prosenttia vastaajista piti yliopistojen
osuutta erittäin tärkeänä ja 59 prosenttia tärkeänä.
Sotaraudan tuoreimmassa tutkimusprojektissa on
selvitetty sitä, mistä tieto tulee kuntiin. Kunnille tärkein
tiedon lähde on toiset kunnat. Tieteellisen tiedon
ja yliopistojen merkitys on melko pieni.
— Mutta kunnallispoliittinen päätöksenteko on
umpioituneempaa niissä kaupungeissa, joissa ei ole
yliopistoa. Yliopistoihmiset haastavat päättäjiä.
— Päättäjien asenteissa häiritsee se, että he väittävät
meidän tekevän vääriä asioita. Heille pitää vastata:
ei me teidän töitä tehdä. Yliopistoissa ei tehdä konsulttityötä.
Yhteiskuntapolitiikka on poukkoilevaa,
mutta tutkimuksessa ei pidä juosta muotivirtausten
perässä, Sotarauta tähdensi.
Media ei ole monoliitti
Communicatio Academican iltapäivässä oli myös
osio, jonka otsikkona oli Hyödyn kieli. Tutkimuksesta
ja tutkijoista on hyötyä myös medialle. Julkisen sanan
neuvoston puheenjohtaja, tietokirjailija ja kolumnisti
Risto Uimonen valaisi neljännen valtiomahdin ja tutkijoiden
yhteistyöstä.
— Media määrittelee tiedollisen todellisuutemme. Jos haluaa näkyä, vaikuttaa ja olla jotain, on hyvä yrittää
päästä esiin mediassa.
Uimosen mukaan tutkijoiden ja median suhteet
ovat olleet aina problemaattiset ja median murroksen
takia ne ovat ikävä kyllä muuttumassa entistäkin
vaikeammiksi. Nettimaailman vaikutuksesta on
tapahtumassa suuria kulttuurisia muutoksia, jotka
eivät suosi perinteistä akateemista ilmaisumuotoa —
syvällisyyttä, perinpohjaisuutta ja kompleksisuutta.
— Tutkijat odottavat voivansa ilmaista itseään
mediassa tiedemaailman keinoin ja ehdoin. He pettyvät,
kun asiat eivät mene noin. Kaupallinen media
toimii omin ehdoin eikä taivu tieteentekijöiden malleihin
kuin poikkeustapauksissa.
Kalevan päätoimittajana ja pitkään Helsingin Sanomissa
toimittajana toiminut Uimonen selvitti valtamedian
toimintatapoja: se vaatii lyhyttä ilmaisua,
iskevyyttä, nasevuutta, terävyyttä, pelkistystä, nopeutta,
kuriositeetteja ja kiinnostavuutta. Hän kuitenkin
muistutti, että lehdissä on erityispalstoja ja
-sivuja uutisia syvemmälle debatille. Lisäksi valtamedian
lisäksi on olemassa erikois- ja ammattijulkaisuja.
— Media ei ole monoliitti: mediamix on jokaisen
ulottuvilla.
Uimonen luetteli perussääntöjä median kanssa
toimimiseksi: opettele tuntemaan median toimintatavat,
mediassa pitää toimia median ehdoilla, käytä
hyväksi median monipuolisuutta ja ole valmis yksilölliseen
palveluun.
Hyötyajattelun kieli vieraannuttaa
Kotimaisten kielen keskuksen johtaja, professori
Pirkko Nuolijärvi puhui muun muassa siitä, miten
hyötyajattelu näkyy tieteen kielessä ja kuinka innovaatiojargon
valtaa alaa. ’Hyöty’ ei ole sanana mikään
uusi, vaan sitä on käytetty suomen kielessä jo
1600-luvulla. Hyöty esiintyy usein sanaparina jonkin
toisen sanan kanssa, esimerkiksi ’huvi ja hyöty’ tai
’taloudellinen hyöty’.
Nuolijärvi muistutti, että kieli on myös vaarallinen
väline. Hyötyajattelun kieli voi vieraannuttaa.
Kaunistelukieltä näkyy esimerkiksi viranomaisten
tiedotteissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa
(20.10.2011) todettiin seuraavaa: ”Kotimaisten
kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) tehtäviä tarkennetaan.
Muutos vahvistaa keskuksen asemaa kielen ja
kielenhuollon asiantuntijaviranomaisena”.
— Vuodesta 2006 meiltä on kuitenkin vähennetty
34 henkilötyövuotta. Ministeriö olisi voinut sanoa saman
asian suomeksi eli Kotuksen asemaa supistetaan.
Nuolijärvi kertoi myös sfäärikielestä, jota näkee
erilaissa strategioissa; esimerkiksi kansallisessa innovaatiostrategiassa
puhutaan luomisverkostoista,
huippuverkostoista jne.
Kansaneläkelaitosta on usein parjattu vaikeaselkoisesta
viranomaiskielestään. Nyt Kotuksella ja Kelalla
on yhteistyötä, jonka tarkoituksena on mm. tehdä
mallipohjia erilaisiksi teksteiksi.
Lopuksi Nuolijärvi korosti suomen kielellä julkaisemisen
tärkeyttä. Hän kutsui kaikkia osallistumaan
tieteen kansalliseen termipankkiin. Tämä suomenkielisen
tiedeyhteisön uusi verso käynnistyi viime
vuonna. Pilottihankkeissa ovat mukana oikeustiede,
kielitiede ja kasvitiede.
Ylempien tahojen kuristusote pahenee
Seminaaripäivän päätti paneelikeskustelu, jossa olivat
mukana kansanedustaja ja Eduskunnan sivistysvaliokunnan
varapuheenjohtaja Inkeri Kerola (kesk.), Oulun
kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen,
farmakologian ja toksikologian professori emeritus
Olavi Pelkonen ja Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja
Hans Söderlund. Puheenjohtajana toimi
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi.
Aluksi pohdittiin, miksi nykyinen tiedepolitiikka
korostaa innovaatioita.
— Tämä korostui nykyistä hallitusohjelmaa tehtäessä.
Kasvu on siihen kirjattu, mutta sille ei ole välineitä,
oppositiopuolueen Kerola huomautti.
— 70-luvulla oli häpeäksi, jos tutkimustuloksista
oli hyötyä, 90-luvun lamasta noustiin tutkimustulosten
avulla, Söderlund muisteli.
— Vapaan tutkijalähtöisen tutkimuksen asema on
mennyt koko ajan alaspäin. Kun tulin laitoksen johtajaksi
1988, oli vielä rahaa tukea vapaata tutkimusta.
Nyt tämän osuus on jatkuvasti pienentynyt. Tutkimusta
voidaan tehdä vain ulkopuolisen rahoituksen turvin.
Ja hakemuksia seurataan niin tarkkaan, että niissä pitää
jo sanoa, mitä tuloksia tulee, Pelkonen totesi.
— Yliopistojen pitää antaa tehdä vapaasti perustutkimusta.
Yritykset odottavat juuri sitä. Älkää
kuunnelko yritysten puheita liian tarkasti, kauppakamarin
johtava evästi.
Pelkosen tavoin myös Hans Söderlundia pelotti
ulkopuolisen rahoituksen kehä: ensin EU kysyy jäsenvaltioilta,
sitten viisivuotissuunnitelma rakennetaan
saatujen vastausten mukaan, jonka jälkeen
jäsenvaltioissa suunnataan tutkimusta sen mukaan,
että saataisiin EU-rahaa.
— Mistä löytyy jotain uutta, Söderlund aiheellisesti
kysyi.
— 30–40 vuotta sitten naureskeltiin Neuvostoliitolle,
mutta missä ollaan nyt. Viisivuotissuunnitelmat
ovat tulleet myös yliopistoihin ja ylempien tahojen
kuristusote tutkimukseen pahenee, Pelkonen lisäsi.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Juha Sarkkinen
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 19
|