 
|
|||||||||||||
|
Paraneeko yliopisto uudistamalla?Paraneeko laatu yhdistämisillä, paraneeko tuottavuus ohjelmalla, kypsyvätkö huiput ulkomaille, syntyykö innovaatioita strategioilla? Näistä kärjistävistä teemoista väiteltiin Tieteentekijöiden liiton seminaarissa 12. joulukuuta. Paraneeko yliopisto uudistamalla? -seminaari järjestettiin Helsingin kauppakorkeakoululla perjantaina 12. joulukuuta. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna Rönnholm avasi tilaisuuden. - Vaivaako yliopistojamme jokin tauti, josta ne täytyy parantaa? Ainakin poliittisten päättäjiemme mielestä jokin korkeakoululaitoksen perinteikkäässä järjestelmässä mättää. Tätä mieltä ollaan myös monessa muussa Euroopan maassa, ei vain Suomessa. - Tutkijat, opettajat ja yleensä korkeasti koulutetut ovat olleet poliittisten päättäjien kanssa eri mieltä, miten uudistus tulisi toteuttaa tai mitä modernisointi tuo tullessaan. Muutokselle on osoitettu mieltä ainakin Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Englannissa, Rönnholm totesi. Tieteentekijöiden liitto julkisti ohjelman aluksi Vuoden tieteentekijä professori Pertti Rannikon. Puheenvuorossaan Rannikko arvosteli kilpailu- ja arviointiyhteiskunnan tyylin pesiytymistä yliopistoihin. Hän arveli, että kriittinen tutkimus saattaa siirtyä yliopistoista kansalaisyhteiskunnan piiriin, jolloin yliopistojen uskottavuus ja arvostus voivat romahtaa. Uudet rahoitusmuodot pistävät riskialttiin perustutkimuksen yhä ahtaammalle. (Ks. Rannikon haastattelu Acatiimi 9/08.) Onko koko laadun kannalta tärkeää? Itse seminaari toteutettiin väittelyotteluiden muodossa. Väittelyjen päätteeksi yleisö sai äänestää oranssilla tai vihreällä lapulla, kumpi väittelyn voitti. Ensimmäisenä taisteluparina oli Helsingin kauppakorkeakoulun rehtori Eero Kasanen ja professori Arto Mustajoki Helsingin yliopistosta. Heidän aiheenaan oli Paraneeko laatu yhdistämisillä? -Aalto-yliopiston syntyhistoria oli järkyttävä. Sitä ei edeltänyt minkäänlainen kansalaiskeskustelu. Rahaa annettiin siitä, ettei mitään yhteistyötä aiemmin ollut, provosoi aluksi Mustajoki. Kasanen ei pitänyt syntyhistoriaa ihan näin synkkänä. Kyseessä on uusi iso rakenteellinen uudistus. Hän veti peliin mukaan Helsingin yliopiston miljoonasäätiöt ja apteekkierioikeudet. -Se on voinut rahoittaa perustutkimusta näiden varojen avulla aivan eri lailla kuin muut yliopistot, Kasanen totesi. Keskustelun tuomarina toiminut toimittaja Marketta Mattila kysyi, ovatko herrat isojen yksikköjen puolestapuhujia? -Koko ei ole ratkaiseva tekijä, mutta joillakin aloilla on liikaa laitoksia ja niiden tiiviimpi yhteistyö toisi lisää laatua, Mustajoki vastasi. Kasasen mielestä Helsingin yliopisto on kooltaan liian iso. Hän katsoi, että kansainvälisissä huippuyliopistoissa on trendinä hajautettu koulumalli (schools). Vastaavanlainen on Aallonkin ideana. Mustajoki puolusti, että koostaan huolimatta Helsingin yliopisto on hyvä. Nyt se pyrkii laitosten yhdistämisillä vähentämään hallintoa ja lisäämään aikaa opetukseen ja tutkimukseen. Konsistori päätti marraskuussa karsia laitosten määrän 40:een nykyisestä 80:stä. Sopuisaksi lopuksi väittelijät tunnustivat Aallon ja Helsingin yliopiston luonteviksi yhteistyöpartnereiksi. Rationalisointia vai väenvähentämisohjelma? Toisen väittelyn otsikkona oli Paraneeko tuottavuus ohjelmalla? Väittelyparina piti alun perin olla projektijohtaja Jaakko Kuusela valtiovarainministeriöstä sekä Kotimaisten kielen tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi. Kuusela perui tulonsa samaisena aamuna. Valtiovarainministeriön “tuottavuustiimi” oli valjastettu laatimaan uusia laskelmia seuraavan viikon alussa pidettävää talouspoliittisen ministeriryhmän kokousta varten. Kuuselaa saatiin paikkaamaan seuraavaan väittelypariin lupautunut johtaja Leena Vestala opetusministeriöstä. Kotuksen puolesta kerättyyn nettiadressiin oli tuohon ajankohtaan mennessä kertynyt yli 11 000 allekirjoittajaa. -Olisin toivonut, että Kotukselle olisi tullut julkisuutta muuta kautta kuin tässä mielessä. Millään markkinointirahalla, jota meillä ei olekaan, emme olisi saaneet tällaista näkyvyyttä, Nuolijärvi sanoi. Leena Vestala muistutti, että valtion tuottavuusohjelma on rationalisointiohjelma, jolla yritetään pois lihavoitetuista rakenteista. Se ei ole väen vähentämisohjelma. -Kotus ei ole lihavoitettu putiikki. Sellaisia yksityisiä työnantajia ei ole, jotka ottaisivat vastaan väitelleitä kielen tutkijoita. Kun yksityinen sektori irtisanoo ja lomauttaa, on irvokasta puhua valtion henkilöstön vähentämisestä, Nuolijärvi muistutti. Vestala valitteli, ettei “mister tuottavuusohjelma” Kuusela ollut paikalla puolustamassa. Vestala totesi, että tuottavuusohjelmasta huolimatta julkinen sektori myös rekrytoi koko ajan lisää väkeä. Marketta Mattila kysyi, pitääkö kielentutkimus siirtää sitten yliopistojen kontolle? Nuolijärvi huomautti, että Kotus on muodostunut omaksi kokonaisuudekseen. Sen tärkeä tehtävä on mm. virkamiestekstien analysointi, että virkamiehemme osaisivat käyttää parempaa suomen kieltä. Jos tällainen tutkimus ripotellaan eri paikkoihin, synergia kärsii. -Jos mikä laitos, niin Kotus tekee yhteistyötä jo nyt, hän tähdensi. Vestala ei ole kuullut yhdestäkään virastosta, jossa olisi myönnetty, että siellä on löysiä. Toisenlaisia näkemyksiä löytyy, jos samaa kysytään kadunmieheltä. Lopuksi Vestata muistutti, että Kotuksen tilannetta selvittämään on asetettu työryhmä. jonka määräaika on 31.12.2009 mennessä. Aivovuotoa vai tarpeellista liikkuvuutta? Kolmannen väittelyn aiheena oli Kypsyvätkö huiput ulkomaille? Leena Vestala jäi estradille ja hänen parikseen tuli professori Tomi Mäkelä. Mäkelä toimii Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimuksesta vastaavana varadekaanina. Meilahden kampukselta on viime aikoina lähtenyt nimikkeitä nuoria tutkijoita mm. Karoliiniseen instituuttiin Tukholmaan. He ovat tilittäneet lähtönsä syitä lehtienkin palstoilla (mm. Talouselämä 34/2008). -Kyllä aivovuoto on kiihtynyt. Lähteminen on ihan hyvä asia, mutta tuleeko tarpeeksi uutta väkeä tilalle, Mäkelä pohti. Tutkimusrahoituksen vähyys on pullonkaula. Mäkeä vertasi tilannetta jääkiekon NHL:n ja Suomen liigan välillä. Vestalan mielestä ongelmana on ennen kaikkea se, että tutkijat eivät liiku riittävästi. Siihen yliopistoon jämähdetään, minne on tultu aikoinaan opiskelemaan. Vestata muistutti, että uusi yliopistolaki antaa tässäkin pallon yliopistoille: miten ne käyttävät edellytyksiään, miten rahanjaosta sovitaan ja miten hyvästä laadusta palkitaan. Johtaja Vestalan mielestä taantumasta voi olla se hyöty, että hallitus tekisi t&k-rahoitukseen lisäsatsauksia. Tammikuussa Helsingin yliopiston biotekniikan instituutin johtajaksi valitun Tomi Mäkelän mukaan kansainvälistymistä kuvaavat parhaiten yhteisjulkaisut. Hän kehui tutkijakoulujärjestelmää. Se on tuonut positiivista imagoa Suomella ja sitä käydään katsomassa ulkomaita myöten. Mäkelä toivoi lisää panostuksia sellaisiin tutkimusympäristöihin, jotka houkuttelisivat tänne kansainvälisiä huippuja. Lopuksi sivuttiin akatemiavirkojen kohtaloa. Yliopistouudistuksen myötä akatemiaprofessorin ja akatemiatutkijanvirat muuttuvat yliopistoille siirrettäviksi määrärahoiksi. Vestala vakuutti, että nimike ja peruspalkkaus pysyvät samoina vaikka työnantajaksi tuleekin jatkossa yliopisto ja näissä tehtävissä saa edelleen keskittyä tutkimukseen. Suomen Akatemian asemaa koskevien säädösten uudistamista pohtiva työryhmä jätti muistionsa opetusministerille 28. tammikuuta. (Tämä lehti meni painoon 22.1.) Unohtuiko perustutkimus innovaatiostrategiasta vai ei? Viimeisenä taisteluparina oli valtiosihteeri Mikko Alkio työ- ja elinkeinoministeriöstä sekä Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi. He väittelivät aiheesta Syntyykö innovaatioita strategioilla? Valtioneuvosto antoi eduskunnalle innovaatiopoliittisen selonteon loppusyksystä, innovaatiostrategia valmistui viime kesänä. Monet tahot ovat arvostelleet näitä papereita yritysnäkökulman korostamisesta ja perustutkimuksen unohtamisesta. -Meillä on yksi maailman parhaista innovaatiojärjestelmistä, mutta yksi homma mättää: hyvä tutkimus ei muutu kasvuyrittäjyydeksi, innovaatiopoliittisen selonteon seurantaryhmän puheenjohtaja Alkio totesi. Kasvi oli huolissaan siitä, että yliopistoista tehdään innovaatiotehtaita. Perustutkimus ei näy innovaatiostrategiassa. Hän katsoi, että liian tiukalla rajauksella painotettiin vain kaupallisesti hyödynnettäviä innovaatioita ja unohdettiin mm. sosiaaliset ja systeemiset innovaatiot, kuten esimerkiksi Kansaneläkelaitos ja peruskoulu. Alkio piti täysin vääränä tulkintaa, että perustutkimus olisi unohdettu. Hän kuitenkin totesi, että 70 % innovaatioista syntyy yritysten tutkimus- ja kehitysprosesseissa. -Tulevaisuusvaliokunnan käyttämät asiantuntijat eivät löytäneet perustutkimusta siitä paperista. Meille nyt ilmeisesti vaan sattui sellainen asiantuntijajoukko kuultavaksi, Kasvi kinasi. -Joku taas moitti, ettei siinä mainita maaseutua ja sen potentiaalia. Emme lähteneet leikkimään joulupukkia ja luettelemaan kaikki mahdollisia aloja, Alkio lisäsi. Lappuäänestyksen perusteella Kasvi voitti selvästi viimeisen väittelyerän. Teksti: Kirsti Sintonen | ||||||||||||
