1/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

     

    Reima Suomi

    Uutisointia korkeakoulujen uudistuksista

    Minulta pyydettiin artikkelia Acatiimin, ja päätin ilahduttaa lehden toimitusta hetimmiten peräti kahdella kolumnilla. Tämä lähtökohta on myös turvallinen: lukijat voivat valita tästä mieleisensä version, kenenkään ei pitäisi olla tyytymätön.

    Yliopistolaitos odottaa innolla uudistusten toteutumista

    Jokainen tietää Suomen yliopistolaitoksen notkuneen liitoksissaan jo pitkään.

    Resursseihin nähden tulokset eivät ole olleet tyydyttäviä. Tutkintoja valmistuu aivan liian vähän, valmistuvat maisterit ja tohtorit eivät loista työmarkkinakelpoisuudellaan. Tutkimuksen taso on kaukana kansainvälisestä huipusta. Tämä heijastuu tietenkin välittömästi koko kansantalouden ja erityisesti avoimella vientisektorilla olevien yritysten kilpailukykyyn. Yliopistot käpertyvät kuoriinsa, eikä niiden yhteiskunnallinen tai aluevaikuttavuus ole toivotulla tasolla. Toiminnan puitteet eivät ole tyydyttävät, ja kansainvälinen kilpailukyky ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen edellyttää nopeita rakenteellisia ja muita muutoksia. Poliittiset päättäjät ovat onneksi ymmärtäneet nykyisen tilanteen vaikeuden, ja ryhtyneet määrätietoisesti uudistustoimenpiteisiin. Kiitettävän nopeassa aikataulussa opetusministeriö ja lainsäätäjät ovat pystyneet luomaan suuren joukon uudistuksia, jotka tulevat turvaamaan Suomen yliopistolaitoksen tulevaisuuden. Uusi lainsäädäntö tulee lisäämään korkeakoulujen taloudellista ja muuta liikkumatilaa, ja asiantuntijat arvioivat esim. säätiömuodon olevan erityisen sopiva tukemaan yliopistojen toimintaa. Sanomattakin on selvää, että suomalainen yritysmaailma tulee kantamaan oman vastuunsa arvokkaan kansallisomaisuuden, yliopistolaitoksen, rahoituksesta - myös ohi verovarojen. Pitkään liian alhaisena pysynyt yliopistojen palkkataso on viimein korjattu, ja nyt yliopistoväki saa markkinakelpoista palkkaa. Taitava tulosohjaus, jolla ministeriö on saanut suuren joukon merkittäviä korkeakoulujen yhdistymis- ja konsortiohankkeita liikkeelle tulee kantamaan runsaan hedelmän tutkimuksen ja koulutuksen tason nousuna lähivuosina.

    Yliopistolaitos liian suurten muutospaineiden edessä

    Suomalainen yliopistolaitos on paremmassa iskussa kuin koskaan aikaisemmin.

    Resursseihin nähden toiminnan tuloksellisuus on huippuluokkaa. Tutkintoja valmistuu runsaasti, ja valmistuvat maisterit ja tohtorit sijoittuvat erittäin hyvin työmarkkinoille. Tutkimuksen taso on kansainvälistä huippua. Tämä heijastuu tietenkin välittömästi koko kansantalouden ja erityisesti avoimella vientisektorilla olevien yritysten kilpailukykyyn. Yliopistot toimivat lisäksi aktiivisina ja arvostettuina valtakunnallisina ja alueellisina vaikuttajina. Toiminnan puitteet ovat hyvässä kunnossa, ja kansainvälinen kilpailukyky ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen onnistuu hyvin nykyisissä puitteissa. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi poliittiset päättäjät ovat ryhtyneet laajoihin yliopistolaitosta koskeviin uudistustoimenpiteisiin. Aivan liian nopeassa aikataulussa opetusministeriö ja lainsäätäjät ovat tehtailleet suuren joukon uudistuksia, jotka tulevat vaarantamaan Suomen yliopistolaitoksen tulevaisuuden. Uusi lainsäädäntö tulee tosiasiassa rajaamaan korkeakoulujen taloudellista ja muuta liikkumatilaa, ja asiantuntijat arvioivat esim. säätiömuodon olevan erityisen sopimaton tukemaan yliopistojen toimintaa. Sanomattakin on selvää, että suomalaiselta yritysmaailmalta ei voi enää odottaa uutta rahallista panostusta yliopistolaitoksen rahoitukseen ei ainakaan ohi verovarojen. Pitkään liian alhaisena pysynyt yliopistojen palkkataso on jäänyt korjaamatta, ja yhä yliopistoväki saa kehnoa palkkaa. Poukkoileva tulosohjaus, jolla ministeriö on saanut suuren joukon merkittäviä korkeakoulujen yhdistymis- ja konsortiohankkeita liikkeelle tulee näkymään karvaana pettymyksenä tutkimuksen ja koulutuksen tason laskuna lähivuosina.

    Reima Suomi toimii tietojärjestelmätieteen professorina Turun kauppakorkeakoulussa