Selvitysmiehet: Yliopistoista itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia

Hallintomyllerrys muuttaa henkilön asemaa

Yliopiston henkilöstön ottaa palvelussuhteeseen rehtori. Palvelussuhde vaihtuu virkasuhteesta työsuhteeksi. Ylimpien hallintoelinten kokoonpano muuttuu. Kehittämislain ns. voimavarapykälää ei olisi enää turvaamassa palkankorotusten budjetointia. Tässä joitakin henkilöstön asemaa mullistavia ehdotuksia, jotka sisältyvät selvitysmiesten Jääskinen & Rantanen malliin itsenäisestä julkisoikeudellisesta laitoksesta.

Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen -raportti luovutettiin opetusministeri Antti Kalliomäelle 17. tammikuuta. Julkistustilaisuudessa hallintoneuvos Niilo Jääskinen selvitti perusteita, miksi selvitysmiehet päätyivät esittämään itsenäistä julkisoikeudellista laitosta yliopistojen uudeksi hallintomalliksi.

Jääskisen mielestä malli turvaa sen, että valtiolla säilyy järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu perustoimintojen turvaamisesta ja että opetusministeriöllä säilyy parlamentaarinen vastuu ohjauksesta. Mutta samalla yliopistot saisivat oikeudellisesti erillisen oikeushenkilön aseman eivätkä enää olisi valtion talousarvioon kuuluvia tilivirastoja. Muutos antaisi yliopistoilla mahdollisuuden tehdä sopimuksia ja hankkia omaisuutta omissa nimissään.

Yliopistorahoituksen turvaamisesta tulisi yliopistolakiin erillissäännökset, joiden pohjalta yliopistot saisivat valtionavustusta koulutusta, tutkimusta ja kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista vuorovaikutusta varten. Eduskunta päättäisi rahoituksesta talousarviomenettelyssä vaalikausittain selontekoina käsiteltävien yliopistolaitoksen kuusivuotisten kehittämissuunnitelmien pohjalta. Opetusministeriö jakaisi valtioavustukset yliopistoille nykyisenkaltaisten tulosohjausneuvottelujen pohjalta. Selvitysmiesten mukaan ehdotus merkitsee sitä, että korkeakoulujen kehittämislakia ei enää tarvita.

Rehtorin valta kasvaa

Yliopistojen hallinto menisi kokonaisremonttiin. Johtokunta vastaisi strategisesta ja resurssien ohjaamista koskevasta päätöksenteosta. Opetuksen ja tutkimuksen sisältöön liittyvistä akateemisista asioista päättäisi konsistori. Johtokunta nimittäisi rehtorin määräajaksi.

Johtokunnan kokoonpanosta selvitysmiehet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Jääskisen mallissa 13-jäseniseen johtokuntaan kuuluisi kaksi professoria, yksi muun opetus- ja tutkimushenkilöstön edustaja, yksi muun henkilöstön edustaja, kaksi opiskelijaedustajaa sekä seitsemän yliopistoon kuulumatonta. Johtokunnan puheenjohtaja olisi ulkopuolinen.

Jorma Rantasen ehdotuksessa 11 jäsenen johtokunta koostuisi kolmesta professorista, yhdestä muun opetus- ja tutkimushenkilöstön ja yhdestä muun henkilöstön edustajasta sekä kahdesta opiskelijasta. Ulkopuolisia jäseniä olisi kolme. Johtokunnassa puhetta johtaisi rehtori.

Akateemisia asioita käsittelevään konsistoriin kuuluisi ryhmittäin edustettuina professoreja, muuta henkilöstöä ja opiskelijoita niin, että kunkin ryhmän osuus on alle puolet. Konsistorissa olisi vähintään yhdeksän ja korkeintaan 21 jäsentä. Puheenjohtajana toimisi rehtori.

Yliopiston henkilöstön ottaisi palvelussuhteeseen rehtori, jollei asiaa ole delegoitu muulle toimielimelle tai henkilölle.

Aineksia hallitusohjelmaan

Selvityksessä ehdotetaan lisäksi, että jokaisella yliopistolla olisi kansleri. Opetusministeri Antti Kalliomäki kysyi tiedotustilaisuudessa selvitysmiehiltä perusteita tähän:

- Ministeriön lähtökohtana on ollut, että hallintoa tulisi rationalisoida, Kalliomäki lisäsi.

Jääskinen perusteli esitystä ja korosti kanslerin päätehtävänä kokonaisvalvontavastuuta.

Muuten ministeri piti selvitysmiesten ehdotusta varteenotettavana mallina. Hän tuki mm. rehtorin aseman vahvistamista ja ulkopuolisten jäsenten määrän lisäämistä yliopistohallinnossa.

- Selvitysmiehet ovat suhtautuneet toimeksiantoonsa ennakkoluulottomasta. Tällaisena voi pitää muun muassa ehdotusta henkilöstön palvelussuhdemuodon muuttamisesta työsuhteeksi, totesi Kalliomäki, mutta ennakoi tämän nousevan tulevien keskustelujen yhdeksi kuumaksi perunaksi.

Ministeri piti selvänä, että seuraavan hallituksen muodostajat saavat raportista aineksia hallituksen ohjelmaan. Kalliomäen mielestä ehdotus tukee myös käynnissä olevaa yliopistojen rakenteellista kehittämistä.

Rehtorit ja SYL kiittelevät

- Rehtorien neuvosto pitää yliopistojen aseman määrittelyä hyvin tärkeänä. Raportissa on tehty konkreettinen ehdotus, joka on oikeassa suunnassa, Rehtorien neuvoston puheenjohtaja Ilkka Niiniluoto totesi raportin luovutuspäivänä.

- Ehdotus mukailee Itävallassa muutama vuosi sitten toteutettua yliopistouudistusta. Mallin yksityiskohtia tulee miettiä, Niiniluoto pohti.

Suomen ylioppilaskuntien liiton mielestä esitys on hyvä pohja, kun uudistetaan yliopistojen asemaa.

Nykyinen yliopistolainsäädäntö asettaa rajoituksia, joiden puitteissa yliopiston taloutta ja hallintoa on vaikea järjestää siten, että se antaisi parhaat eväät perustehtävien hoitoon. Esityksessä on osattu vastata näihin uudistamistarpeisiin muistaen, että yliopistoja ei voi uudistaa pelkästään yritysmaailman opein, SYL kommentoi.

AKAVAn mielestä raporttikokonaisuus muodostaa hyvän pohjan uudistustyölle, mutta sisältää myös lisäselvityksiä vaativia ehdotuksia.

Yliopistojen asema valtion tilivirastoina rajoittaa niiden kehittämistyötä ja perustehtävän hoitamista. AKAVA kannattaa selvitysmiesten esitystä yliopistojen oikeushenkilöasemasta ja valtion tilivirastokytkennän poistamisesta. Esitetyin muutoksin parannetaan yliopistojen mahdollisuutta hoitaa perustehtävänsä nykyistä paremmin. Yliopistojen perusrahoitus on kuitenkin turvattava hallintomallin muutoksesta huolimatta. Raportissa ehdotettua nykymuotoisen tulossopimuksiin perustuvan tulosohjauksen mallia on täydennettävä siten, että tuloksellisuuskriteerinä huomioidaan myös yliopistoista valmistuneiden työllistyminen koulutustasoa vastaaviin tehtäviin.

AKAVA muistuttaa, että henkilöstön asema on turvattava kaikissa muutostilanteissa. Palvelussuhteen ehdot eivät saa heiketä, mikäli palvelussuhteet muutetaan työsuhteisiksi.

Kirsti Sintonen

KOMMENTTI

Autonomiaa ja/ tai byrokratiaa

“Mallin keskeisenä heikkoutena voidaan pitää sen outoutta”. Näin todetaan Jääskisen ja Rantasen 170- sivuisen raportin sivulla 84. Siinä selvitysmiehet ovat hyvinkin oikeassa.

Raportin luovutustilaisuudessa Jorma Rantanen löysi lähimmät kotimaiset esimerkit ehdotetulle itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö -mallille Eläketurvakeskuksesta ja Työterveyslaitoksesta. Eläketurvakeskuksessa on töissä noin 420 ihmistä ja Työterveyslaitoksessa noin 800. Jälkimmäisen laitoksen eläkkeellä oleva pääjohtaja esittää nyt siis saman systeemin kopioimista yliopistoihin. Vertailun vuoksi on muistutettava mittasuhteista: esimerkiksi Helsingin yliopistossa on henkilöstöä yhteensä yli 7600, näistä yli 4700 kuuluu opetus- ja tutkimushenkilöstöön.

Raportti on muutenkin täynnä ristiriitaisuuksia. Henkilöstön palvelussuhteeksi ehdotetaan työsuhdetta, mutta he olisivat kuitenkin virkavastuussa. Raportin alku kuvaa hyvin yliopistojen nykytilaa valtion tilivirastona ja sitä, millaista paperin pyöritystä tämä vaatii. Mutta eikö ehdotettu malli jaosta johtokuntaan ja konsistoriin vain lisää byrokratiaa? Aikoinaan nettobudjetointiin siirtymistä perusteltiin tarpeella vähentää byrokratiaa. Kuinkas sitten kävikään?

Valtion tuottavuusohjelman myötä yliopistoista pitäisi nitistää 1000 työpaikkaa. Ehdotus kanslerista, johtokunnasta ja konsistorista ennakoi äkkiseltään sitä, ettei väkeä vähennetä ainakaan keskushallinnosta. Aiemmin päättäjien suulla on vakuutettu, ettei tuottavuusohjelma kohdistu opetus- ja tutkimushenkilöstöön. Mutta hyvä juttu ei ole sekään, jos laitostasolta vähennetään hallintoväkeä: työt eivät katoa mihinkään, ne vaan kaatuvat opettajien ja tutkijoiden niskaan, ja heille jää taas yhä vähemmän aikaa keskittyä ydintehtäviinsä. Lisääkö tämä yliopistojen tuottavuutta?

Lisäksi yliopistopäätöksenteossa on hankala erottaa, mitkä ovat strategisia linjauksia, joista johtokunnan tulee päättää ja mitkä niitä ns. akateemisia asioita, jotka jäisivät jatkossa konsistorin kontolle. Nykyisin yliopistojen hallitusten ulkopuolisista jäsenistä on vähän kahdenlaisia kokemuksia: joissakin yliopistoissa heitä ei ole juurikaan näkynyt kokouksissa paikalla – ei vaikka olisi käsitelty yliopiston lähivuosien strategisia suuntaviivoja.

Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että yliopistot ovat olleet jo pitkään lisäautonomian tarpeessa. Mutta lisää autonomiaa kaipaa myös yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstö. Heidän asemansa mietintä jäi raportissa liian ohuelle.

Kirsti Sintonen,
päätoimittaja

Henkilöstön asema turvattava

Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto antoivat tuoreeltaan heti selvitysmiesten raportin julkistamisen jälkeen tiedotteen, jossa muistutettiin henkilöstön asemasta:

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton mielestä selvitysmiesten raporttiin sisältyy henkilöstöä koskettavia uhkakuvia. Liitot katsovat, että henkilöstön asema on turvattava muutosten myllerryksessä.

Vaikka liitot kannattavatkin yliopistojen taloudellisen autonomian maltillista lisäämistä, on selvitysmiesten raportissa esitetty huomattavan suurisuuntaisia muutoksia, joista osa voi muodostua uhkaksi yliopistojen toiminnalle. Erityisen huolestuttavaa on, että selvitysmiehet esittävät mm. korkeakoululaitoksen kehittämislain kumoamista. Nykyinen kehittämislaki on voimassa vuoden 2007 loppuun. Kehittämislain ns. voimavarapykälä on turvannut yliopistoille varat henkilöstön sopimusten mukaisiin palkankorotuksiin. Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton mielestä yliopistoväen palkkakehitys uhkaa jäädä tyhjän päälle, mikäli selvitysmiesten ehdotus kehittämislain kumoamisesta toteutuu. Liitot ovat johdonmukaisesti ajaneet kehittämislain jatkamista vuoden 2007 jälkeenkin ja yliopistoille osoitetun suoran rahoituksen osuuden lisäämistä suhteessa täydentävään rahoitukseen.

Yliopistojen hallintoelimiä uudistettaessa on oleellista, että yliopistoon kuuluvat ja vaaleilla valitut jäsenet ovat niissä enemmistönä ja että ylintä päättävää elintä johtaa yliopiston sisältä valittu rehtori. On lisäksi vaikea kuvitella, miten strategiaa ja resurssien ohjaamista koskeva päätöksenteko ja opetuksen ja tutkimuksen sisältöön liittyvät akateemiset asiat voitaisiin päättää eri hallintoelimissä. Nyt ehdotettu jako johtokuntaan ja konsistoriin lisää byrokratiaa.

Loppusyksystä julkistetun Helsingin yliopiston riskikartoituksen mukaan yksi eniten kasvaneista riskeistä oli se, ettei yliopisto kykene jatkossa rekrytoimaan ja kehittämään osaavaa henkilöstöä tai pitämään heistä kiinni. Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton mielestä tilanne muuttuu entistä huolestuttavammaksi, jos palkkakehitys tai palvelussuhteen ehdot huononevat hallintouudistuksen myötä.

Selvitysmiesten raportissa todetaan, että ennen ehdotettujen muutosten voimaantuloa olisi erikseen selvitettävä henkilöstön asemaan turvaamiseen liittyvät kysymykset. Liitot pitävät tätä vähimmäisvaatimuksena ja edellyttävät, että selvittämiseen varataan riittävästi aikaa.